Paras öljy vanhoille moottoreille

Paras öljy vanhoille moottoreille

Matalaviskositeettiset synteettiset öljyt eivät yleensä sovellu klassisten autojen moottoreihin. "Ohut öljy pääsee nopeasti vaikeasti voideltaviin paikkoihin, kuten keinuvipujen akseleihin, sylinterikansiin tai nokka-akselin laakereihin", selittää Harry Hartkorn, Liqui Molyn sovellusteknologian tiimijohtaja. Mutta korkeissa lämpötiloissa ei ole riittävää voitelua, etenkään kampiakselin ja kiertokangen laakereissa. Klassisissa ja jopa vanhemmissa klassikkoautoissa on moottoreissa eri materiaalit, valmistustoleranssit ja öljynvaihtovälit kuin nykyautoissa.

Suuri ero nykyisten klassisten autojen öljyjen ja entisten öljyjen välillä on niiden suorituskykyspektri. "Nykyaikaiset vanhojen autojen öljyt ovat huomattavasti parempia kuin aikaisemmat, koska ne täyttävät klassisten moottoreiden vaatimukset ja niillä on viimeisimmän voiteluaineen tekniikan kulumissuojaominaisuudet", selittää teknologia-asiantuntija Hartkorn. Voiteluaineet ovat niin silloin kuin nytkin tärkeä osa moottorin suunnittelua. Voitelu on vain yksi monista tehtävistä. Öljyn tulee keventää moottoria termisesti, tiivistää se, suojata sitä kulumisen ja korroosion merkkejä vastaan ​​ja varmistaa moottorin suorituskyky. Aikaisempia ei voi verrata nykyisten laitteiden malleihin ja kuormituksiin. Juuri tästä syystä räätälöidyt öljyt ovat niin tärkeitä, jotta moottori ei vaurioidu.

Liqui Molyn sovellusinsinööri Dietmar Schmid kääntää moottorin rakentamisen ja voiteluaineiden pyörän takaisin: "Mitä tuolloin oli - vähän tai ei ollenkaan lisäaineita, puhtaasti mineraalipohjaisia ​​voiteluöljyjä, joita kutsutaan seostamattomiksi öljyiksi ja jotka erosivat olennaisesti perusöljyn laadusta ja erilaisista viskositeettiluokista." Nykyaikaisiin huipputeknisiin öljyihin verrattuna nämä voiteluöljyt olivat rakenteeltaan yksinkertaisia ​​ja niissä oli vähemmän lisäaineita. Koska klassisilla yksilaatuisilla moottoriöljyillä on paljon pienempi virtaus- tai irtoamiskäyttäytyminen verrattuna synteettisiin öljyihin, ne pysyvät ja tarttuvat paremmin metallipintoihin ja tarjoavat siten huomattavasti paremman kulumissuojan.

Moottoriöljyasiantuntija Schmidin mukaan materiaali, josta laakerit valmistetaan, on ratkaisevaa voiteluaineen valinnassa: "Pelilaakereita asennettiin yleensä noin toisen maailmansodan aikoihin asti ja valitettavasti ne eivät kestä tehokkaita moottoriöljyjä, niiden ominaisuudet vaikuttavat ajan myötä ja laakerivaurioita tapahtuu." Joka tapauksessa Schmid suosittelee tarkistamaan, onko pronssilaakerit asennettu jo moottorin huollon yhteydessä tai onko peltilaakereita vielä olemassa. Seostamattomat öljyt käyttäytyvät neutraalisti verrattuna tinalaakereihin ja tarjoavat hyvän voitelutoiminnon. "Nämä öljyt ovat pohjimmiltaan yksilaatuisia öljyjä ja niillä ei ole HD-ominaisuuksia eikä siten likaa kantavia kykyjä", Schmid sanoo ja lisää: "Vintage- ja varsinkin sotaa edeltäneisiin moottoreihin ei kannata valita vain esimerkiksi SAE 30 -öljyä. Koska näitä on saatavana myös HD-öljyinä, jotka eivät sovellu pelti- ja API-monitoimilaakereihin kuin korkeamman luokan voitelulaakereihin kuin SC-laakereihin. Öljyt, kuten SAE 20W-50, tinalaakeroiduissa moottoreissa voidaan kuitenkin käyttää API SA- ja API SB -määritelmien mukaisia öljyjä.

Moottoreissa, joissa ei ole öljynsuodatusta, lian ja hankauksen tulee erottua öljystä ja uppoaa öljypohjaan. HD-öljy, jolla on likaa siirtokykyä, mahdollistaisi sen kiertämisen ja edistäisi siten laakereiden kulumista. Ei niin seostamattomien öljyjen kanssa: Kulumissuojan varmistamiseksi on tärkeää käyttää seostamatonta yksiasteista öljyä tällaisissa moottoreissa. Siksi öljyä vaihdettaessa vanha öljy tulee tyhjentää sen ollessa kuumaa, jotta lika ja hankaus huuhtoutuvat hyvin pois.

Vaikea uskoa: Vanhoissa moottoreissa vaadittiin edelleen 1000 kilometrin moottoriöljynvaihtoväliä. Öljyn lisäaineiden kehittämisen ja lian ja hankauksen paremmin moottoriöljystä erottelevien rakosuodattimien asennuksen sekä pronssilaakereiden käyttöönoton ansiosta moottoriöljyn vaihtovälit ovat noin kolminkertaistuneet. HD-monilaatuisten moottoriöljyjen kehityksen myötä oli mahdollista ajaa ympäri vuoden, ja yhdessä välisuodattimen vaihtaneen öljynsuodatinpatruunan kanssa myös öljynvaihtovälit kasvoivat nopeasti 5 000:sta 7 500 kilometriin yli 10 000 kilometriin. – Nykyään moottoriöljyä ei valita enää viskositeettiluokan perusteella, vaan valmistajan käyttöohjeita on noudatettava tiukasti, Schmid linjaa viime vuosikymmenien kehitystä. (A. Tempelmayr)