Suzuki SV 650 testi - retro vai seisonta?

Suzuki SV 650 testi - retro vai seisonta?

◄►

ergonomia

Suzuki SV 650 on erittäin ohut. Edes alkuperäinen kaasuttimella varustettu SV ei ollut niin ohut. Istuinkorkeus 785 mm on mukava, ja kapea tankki takaa tukevan jalan myös lyhyemmillä jaloilla. Ota kiinni ohjaustangosta, joka on hieman taivutettu ja kädessä melko kapea. Polvikulma on rento mutta aktiivinen, polviasento on erittäin kapea 13,8 litran säiliön ansiosta ja tuntuu, että liikut herkkää, kompaktia moottoripyörää. Jarruvipu on säädettävissä, mutta valitettavasti kytkinvipu ei. Täysin digitaalisen nopeusmittarin kansi tarjoaa jopa tuulensuojan. 150 km/h vauhdissa väsyttää edelleen niskaa. Pieni tuulilasi ei ole huono idea pitkän matkan kuljettajalle.

Käsittely

Suzuki SV 650 ei ole segmentissään kevyin säiliö, jonka tankki on tasan 200 kiloa. Mutta et näe tai tunne häntä ylimääräisiä kiloja. Tuskin liikkeessä oleva SV on miellyttävän ketterä ja esittelee itsensä hyvällä tasapainolla ja tasapainolla. Muutaman mutkan jälkeen heidän ajokäyttäytymisensä muuttui kaasuvivuksi ja kuljettajan takapuolelle. Ei koskaan töykeä, enemmän kätevä, mutta ei hermostunut puoli, heilahdat kaarelta toiselle. Huippunopeuteen asti ei ole ikäviä heilurin liikkeitä tai suoraviivaisia ​​vakausongelmia. Siitä huolimatta antaisin SV:lle leveämmän ja hieman syvemmän ohjaustangon. Se näyttää paremmalta ja tekisi siitä vielä kevyemmän ja mahdollisesti myös hieman lisäisi palautetta edestä. Vaikka etupyörä antaakin riittävästi palautetta, on hitaissa mutkissa hieman vaikeampi tuntea tarkasti, onko pitoraja jo vaarallisen lähellä. Takaosa on täysin erilainen, sillä se näyttää kuljettajalle selkeästi, kuinka takakumi harmonisoituu lattiapäällysteen kanssa.

Moottori/vaihdelaatikko

Siinä se on taas, SV 650 -moottori: 645 kuutiometriä, 64 Newtonmetriä, 76 hv. 90-asteinen kaksisylinterinen, nestejäähdytteinen. Aloittelijan sydän, mitä muuta haluat? Ensimmäinen vaihde, kytkin napsahtaa ja SV on takapyörässä ja pyörissä ja pyörissä ja pyörissä. Luistonestoa ei ole - eikä sitä tarvitakaan. Moottori on edelleen mallipoika. Sellainen, joka tuo iloa sekä aloittelijoille että kokeneille herbrennereille. Vähäisen tärinän, silkinpehmeän, suoran kaasuvasteen ja lievän kuormanmuutosreaktion ansiosta moottori työntää miellyttävällä töksähdyksellä alhaalta ilman kierroksia. Se alkaa pysähtyä vasta noin 9000 kierroksen kohdalla. Siihen asti moottori vetää ihanan lineaarisesti pienellä potkulla ylhäältä. Näin se toimii. Valitettavasti testimoottoripyörän vaihteisto ei pysynyt aivan perässä. Tein jatkuvasti virheitä, reitit olivat hieman tavallista pidempiä ja silloin tällöin tuli ongelmia. Epätavallinen Suzukin vaihteistolle. Se saattaa johtua siitä, että testi-SV oli vielä neitsyt ja kellossa oli noin 500 kilometriä ja vaihteisto pitää vielä murtaa. Kaikella kärsivällisyydellä vaivaa oli kuitenkin liikaa, sen voisi tehdä paremmin. Kytkintä voitiin käyttää tarkasti ja vähällä manuaalisella vaivalla. Plussaa takapyörällä ajettaessa tai tiukoissa mutkissa.

Alavaunu

Tälle luokalle tyypilliseen tapaan puhumme yksinkertaisista, tuskin säädettävistä jousielementeistä. Edessä käytetään ei-säädettävää teleskooppihaarukkaa. Valitettavasti mikään ei ole muuttunut aiempiin malleihin verrattuna. Harmi. SV 650 S:ssä oli ainakin esijännityksen säätö. Vipujen kautta nivelletyn monoiskun esijännitystä voihan säätää 7 kertaa - aivan kuten ennenkin. Asetuksia ei ole enempää. Myös luokalleen tyypillinen SV 650:n runko on pehmeällä puolella, mutta ei aivan yhtä sileä kuin joidenkin kilpailijoidensa. Satulassa hän ei taivuta polviaan armottomasti, vaan notkahtaa vain vähän. Tuntuu hyvältä. Ajon aikana jarrutettaessa tuntuu notkahdus, mutta jopa lähes 90 kilon ajovalmiuspainollani ei tunnu vajoamasta ilman vaimenninta. Takaosa toimii yllättävän tarkasti ja nopeammillakaan kierroksilla takaosa ei ala pumppaamaan epämukavasti. Tietysti alustassa on paljon parannusmahdollisuuksia, mutta uusimman sukupolven alusta tuntuu hieman kiinteämmältä ja tasapainoisemmalta. 160 mm takarengas jäi. Hyvä käsitellä, mutta ulkonäkö on kyseenalainen.

Jarrut

Myöskään jarruissa ei ole paljon uutta: etupyörässä on kaksi 290 mm:n jarrulevyä kahdella kaksoismäntäisellä kelluvalla jarrusatulalla. Aksiaalijarrupumpussa on säädettävä jarruvipu ja se antaa keskinkertaista palautetta. Toisaalta jarru ei todellakaan pure urheilullisesti, vaan varsin kevyesti, ja toisaalta vivun liike on myös hieman pidempi. ABS toisaalta loistaa - samalla tavalla Suzuki V-Strom 650 – sykkii erittäin hellästi vivusta eikä käynnisty liian aikaisin. Takapyörän jarrua on helppo hallita. Ja koska painon jakautuminen on hieman raskaampi takapyörän suhteen, on takapyörän hidastuvuus todella hyvä.

Huomasin

Pyöreät ajovalot pienillä lampunsuojuksilla, takapyörän kääntövarsi on nyt hieman pyöristetympi, säiliö on pienempi ja kapeampi, takaosa on täysin uusittu. Muuten SV 650:ssä ei juuri ole uusia ominaisuuksia. Ääni on melko hillitty, mutta istuma-asento on mukava ja sopii pitkille matkoille. Itse pidän uudesta nopeusmittarista todella paljon.

Epäonnistui

Etujarru on hieman liian löysä ja säiliö ei ole aivan reilu 13,8 litraa. Retrotrendi on jo hiipumassa, joten SV 650 näyttää epätavallisen vanhanaikaiselta pyöreän ajovalon ja harvojen visuaalisten kohokohtien ansiosta. Ja kiitos: julma kaakeloitu säiliöpaneeli (fake carbon look) aiheuttaa todella silmäsyöpää. Kuka tämän hölynpölyn on keksinyt? 

Testitulos SV 650, by p.bednar

Lisätietoja aiheesta Suzuki SV 650

Ystävällisellä tuella Itävalta YHTEENSÄ

Lisää toimintakuvia koeajoilta löytyy Instagramista: apex_moto_at

Tai seuraa meitä Facebookissa: Apex Moto