Pyörän teline testissä
ÖAMTC testasi kaikkiaan 13 sähköpyörään sopivaa ja taitettavaa takapyörätelinettä laadun, käsittelyn ja turvallisuuden suhteen.

Pyörän teline testissä
Pyörätelineiden kiinnitysvaihtoehtoja on periaatteessa kolme: katto-, taka- tai perävaunun vetokoukku. "Turvallisin ja vakain versio on perävaunun kytkentäjärjestelmät. Olemme siksi tällä hetkellä tutkineet 13 tässä kategoriassa olevaa polkupyörätelinettä laadun, käsittelyn ja turvallisuuden suhteen", selittää ÖAMTC:n teknikko Steffan Kerbl. Miellyttävä tulos: Kaikki mallit selvisivät testissä 90 km/h kiertoliikkeestä ilman ongelmia. "Tämä osoittaa edistymistä aikaisempiin testeihin verrattuna", koska yhden "erittäin hyvän" ja kymmenen "hyvän" lisäksi testissä oli vain kaksi "tyydyttävää" ja onneksi yksikään tuote ei epäonnistunut, Kerbl sanoo.
Laatu & käsittely
Testin voittaja on Uebler i21, joka erottuu helppokäyttöisellä asennustavallaan, on myös kevyin takateline ja vaatii vähiten tilaa säilytettynä. Testikentän toisessa päässä on Menabo Antares 2, jonka kokonaispistemäärä on edelleen "tyydyttävä". Monimutkainen alkuasetus ja hankalampi toiminta estävät paremman luokituksen. Fischer ProLineEvo toimii myös vain "tyydyttävästi" - myös tässä alkuasennus vie aikaa. Varsinaisen asennuksen aikana on käytettävä 45 kg:n puristusvoimaa. Näiden kahden mallin ja testin voittajan välillä on laaja valikoima kymmenen tuotetta, jotka on arvioitu "hyväksi". Myös painossa on eroja. Valikoima ulottuu Ueblerin 13,2 kg:sta Ateraan 21,1 kg:aan. Käsiteltävyyden lisäksi telineen painolla ja kuljetettavien polkupyörien painolla on merkitystä ajoneuvon suurimman sallitun tukikuorman kannalta. Kaikki testimallit ovat taitettavat, mikä säästää tilaa. Tarvittava tallennustilavuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Kun Uebler vaatii kuutiotilavuuden vain 93 litraa, Atera tarvitsee yli kaksi kertaa enemmän tilaa 245 litralla.
Hinta ja arvo
Testattujen tuotteiden hinnat alkavat noin 300 eurosta, hyviä takatelineitä saa noin 400 eurosta. Jotkin mallit vaativat paljon työtä ennen kuin niitä voidaan käyttää ensimmäistä kertaa, kun taas toiset tulevat täysin koottuna. Yleisesti ottaen testi osoitti, että mitä enemmän laatua ja mukavuutta haluat, sitä enemmän sinun on käytettävä siihen. Testin voittaja on yli 700 euroa. Vähimmäisvaatimuksena kaikkien testin takatelineiden piti pystyä kuljettamaan kahta 30 kg painavaa sähköpyörää. "Mutta näin ei aina ole, ja se on otettava huomioon ostettaessa", Kerbl sanoo. Käsiteltävyyden kannalta merkityksetön: Valitut mallit voidaan koottuna myös kääntää pois autosta vivun avulla, jotta takaluukku voidaan avata normaalisti. Suurimmat erot testissä olivat kannattimien asennuksessa perävaunun vetokoukkuun. Menabon kokoaminen oli vaikeinta, koska kiristysvipua piti kiristää taaksepäin eikä sivuttain. Fischer-tuotteessa sen kiinnitysvoimaa perävaunun vetokoukkuun on säädettävä kuusiokoloavaimella. Oriksen ja MFT:n kaksi pääosin identtistä tuotetta vaativat hieman totuttelua perävaunun vetokoukun kiinnittämiseen, mutta niissä on erittäin hienostunut kiristysmekanismi tarvittavan 47 kg:n kiinnittämiseen. Ueblerillä on myös oma erittäin hyvä järjestelmä.
Keltaisten enkelien kärjet
Huomaa polkupyörien erilaiset kiinnikkeet takatelineestä riippuen - hihnat, puristimet tai ruuvikiinnittimet. Kerbl neuvoo: "Kaikki kiinnitystyypit eivät sovi jokaiseen pyörään; esimerkiksi hiilikuiturungot reagoivat herkästi paineeseen. Pyörämalleja, runko- ja pyöräkokoja on nyt monia erilaisia - suosittelemme käymään erikoisliikkeessä kokeilemassa eri telineitä." Ennen ostamista kannattaa myös laskea: Suurin sallittu pystykuorma on ilmoitettu rekisteröintitodistuksessa tai perävaunun vetokoukun tyyppikilvessä. Kuljetettavien polkupyörien paino yhdessä takatelineen painon kanssa ei saa ylittää tätä sallittua tukikuormaa. Ostaessasi sinun tulee myös selvittää, sopivatko kiinnikkeet ja kiskon leveys omiin (e-)pyöriin. Irralliset osat ja akut tulee poistaa ennen ajoa, ja sadesuojaa tai vastaavia suojuksia tulee välttää, koska ne toimivat kuten purjeet ja vetää pyörätelineitä. Kymmenen kilometrin ajon jälkeen kaikki kiinnitykset tulee tarkistaa ja tarvittaessa kiristää. Itävallassa on sallittua kiinnittää polkupyörän telineeseen punainen rekisterikilpi vetoauton rekisterikilven kanssa. Ulkomaille matkustettaessa on kuitenkin suositeltavaa kiinnittää takarekisterikilpi takapyörän telineeseen, muuten voi syntyä valituksia.