WKO ja VVO: Kriisin läpi yhdessä

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am und aktualisiert am

Vakuutusyhtiöt ja työpajat pyrkivät tasapainottamaan intressit. Manfred Kubikin (WKO) ja Alexander Bayerin (VVO) haastattelu.

Versicherungen und Werkstätten suchen den Interessensausgleich. Ein Interview mit Manfred Kubik (WKO) und Alexander Bayer (VVO).
Vakuutusyhtiöt ja työpajat pyrkivät tasapainottamaan intressit. Manfred Kubikin (WKO) ja Alexander Bayerin (VVO) haastattelu.

WKO ja VVO: Kriisin läpi yhdessä

AUTOTEOLLISUUS: Herra Kubik, olet Federal Vehicle Technology Guildin Federal Guild Masterin sijainen. Mikä vaivaa tällä hetkellä edustamiasi kori- ja maalipajoja eniten?

MANFRED KUBIK: Nyt kun Corona-lommo on vihdoin korjattu, kamppailemme nyt energiakustannusten nousun, varaosien toimitusten pullonkaulojen, maalimateriaalien kohonneiden hintojen ja ammattitaitoisten työntekijöiden räikeän pulan kanssa. Joidenkin yritysten on itse asiassa hylättävä tilaukset, koska heillä ei ole ketään, joka voisi käsitellä niitä. Samaan aikaan muiden kuin merkkiyritysten on investoitava voimakkaasti uusiin työkaluihin pysyäkseen ajoneuvotekniikan nopean kehityksen mukana.

MOOTTORITEOLLISUUS: Herra Bayer, johdatte Itävallan vakuutusyhtiöiden liiton VVO:n teknistä toimistoa. Onko mielestänne perusteltua, että maali- ja koripajat korottavat tuntihintojaan herra Kubikin kuvailemissa olosuhteissa?

ALEXANDER BAYER: Ymmärrämme tietysti korjaamoyritysten tämänhetkisen tilanteen globaalien talousongelmien ja nousevien energiakustannusten vuoksi. Seuraamme kuitenkin tuntihintojen nousua erittäin tarkasti ja käymme tiukkoja neuvotteluja kaupan edustajien kanssa. Tavoitteena on aina kompromissi asiakkaan edun mukaisesti. Olemme noudattaneet Itävallassa erityisen asiakasystävällistä lähestymistapaa 1970-luvulta lähtien antamalla asiakkaalle vapauden valita korjaamo ja laskuttamalla korjaustyöt suoraan korjaamoon.

KUBIK: Asemat ovat selvät: työpaja haluaa aina saada maksimaalista irti, asiakas ja vakuutusyhtiö haluavat maksaa mahdollisimman vähän. Itävaltalainen tapa tarkoittaa puhumista keskenään ja ratkaisun löytämistä. Se, että meillä on vain harvoin kanteita tuomioistuimessa, osoittaa, että tämä yleensä onnistuu.

BAYER: Puhun vielä joskus järjettömästi nousevista tuntihinnoista. Elinkustannusten nousun vuoksi itävaltalaiset säästävät tietysti myös liikkumisessa. Ei auttaisi ketään, jos joutuisimme korottamaan vakuutusmaksuja niin paljon, ettei kenelläkään olisi enää varaa kaskovakuutukseen, emme pystyneet enää kattamaan riskiä ja asiakkaan oli kannettava tämä riski itse. Korjaajana minun tulee siksi aina kysyä itseltäni seuraavat kysymykset: Onko laskettu tuntipalkka kohtuullinen myös yksityisasiakkaalle ja tiedänkö omakustannustuntitaksani voidakseni laskea tuntimyyntihintani? Ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun kriisit on toivottavasti voitettu: alentelenko sitten taas tuntihintoja?

KUBIK: Toisaalta ei ole odotettavissa, että vakuutusmaksut olisivat alhaisemmat, jos laskutushinnat laskevat. Ajoneuvokantoihin erikoistuneet työpajat kokevat kotitoimistojen ja videoneuvottelujen aiheuttaman liiketoiminnan taantuman enemmän kuin ne, joilla on ensisijaisesti yksityisasiakkaita. Valitettavasti emme voi vaikuttaa varaosien ja maalimateriaalien nouseviin kustannuksiin, joten olemme vain huonojen uutisten kantajia. Näissä haastavissa olosuhteissa työpajan omistajan kaupallisten taitojen on todistettava itsensä.

BAYER: Varaosien hintojen nousun vuoksi korjaamot voisivat esimerkiksi lisätä tarjontaansa korjauksiin vaihdon sijaan. Ilmasto- ja raaka-ainekriisin vuoksi olisi myös hyvä ajatus edistää korjaustaloutta. Viime kädessä sen tulee olla asiakkaan tyydyttämistä. Sekä elinkeinoelämälle että vakuutusalalle olisi kohtalokasta, jos kokonaisvahinkoprosentti kasvaisi liiallisten tuntihintojen vuoksi. Kannattaa myös miettiä, mitä tarkoittaa, ettei yrityksessäsi ole korjauksia kaskovakuutuksesta. Mitä tämä tarkoittaa yrityksen ja sen työntekijöiden kapasiteetin käyttöasteen kannalta ja voidaanko työpaikkoja vielä turvata?

KUBIK: Olen ehdottomasti samaa mieltä korjausliiketoiminnan lisäämisestä, varsinkin kun otetaan huomioon, että tiettyjä varaosia ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Puskurin esimerkki: Korjausjärjestelmiä on ollut markkinoilla 25 vuoden ajan. Yllätyksekseni tämä on kuitenkin vain harvoin vakuutusyhtiöiden pakotettu.

BAYER: Aikaisemmin pystyin johtamaan useita erikokoisia työpajoja ja siksi tunnen sekä kaupallisen liiketoiminnan että vakuutusyhtiön aseman erittäin hyvin. Olin aina iloinen, kun vakuutusyhtiö seisoi työn takana tietäen, että minulla oli luotettava maksaja kunnollisen korjauksen takana. Minusta tärkeintä on ylläpitää rakentavaa vuoropuhelua, jotta Itävallan hyvin toimivan korvausratkaisun kokonaisrakenne ei vaarannu. Alan ja vakuutusyhtiöiden yhteisen edun tulee tarkoittaa, että vakuutusten on säilyttävä kohtuuhintaisina.