Kello on viisi yli kaksitoista.

Kello on viisi yli kaksitoista.

Autoteollisuus: Rouva Kresch, voidaanko Remusta kutsua maailman markkinajohtajaksi?
Angelika Kresch:En halua puhua meistä superlatiivien muodossa. Olemme niche-toimija ja, kuten sanotaan, olemme tässä maailman markkinajohtaja. Meillä on useita liiketoiminta-alueita: Remuksella se on jälkimyyntialue ja moottoripyöräalan OEM-liiketoiminta. Sebringin ydin on henkilöautoalan OEM-liiketoiminta. OEM-alueella keskitymme kuitenkin huippuluokan segmenttiin; asiakkaitamme ovat Mercedes-Benz, Porsche, McLaren, Bentley, Aston Martin, Lamborghini.

Tie sinne ei todellakaan aina ollut helppo.
Ei, ei ollenkaan. Syksyllä 2008 maailmanlaajuinen talouskriisi koki meidät ankarasti. Perjantaista maanantaihin – yhtenä viikonloppuna – tilauksemme laskivat 70 prosenttia. Aluksi IT-osastomme luuli, että kyseessä oli järjestelmävirhe, mutta kun otimme yhteyttä asiakkaisiimme puhelimitse, kävi selväksi, että kyseessä oli todellakin peruutus. Se oli täysin arvaamaton ja uhkaava olemassaolo. Onneksi selvisimme tästä masennuksesta. Sanoin silloin, että toipumisaika kestää vuoteen 2014. Valitettavasti olin melkein oikeassa: vasta 2013 oli taas puolivälissä hyvä vuosi, joten kesti hetken ennen kuin nielimme tämän ison palan ja sulasimme sen kokonaan.

Remus viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlavuotta. Olisitko vuonna 1990 ajatellut olevasi siinä missä olet tänään?
Ei. Liiketoimintamallimme oli erilainen. Suunnittelimme enintään 80 työntekijän kanssa. Halusimme pienen, hienon perheyrityksen, jossa kaikki tuntevat kaikki muut. Silloin pidin vielä kovaa ääntä: Älä koskaan saa kolminumeroista työntekijöiden määrää. Mutta ensinnäkin se käy toisin ja toiseksi kuin luulet.

Työllistät tällä hetkellä noin 640 henkilöä, olet merkittävä toimija autoteollisuudessa ja menestyvä yrittäjä. Monet paikalliset yritykset valittavat Itävallasta liiketoimintapaikkana. Mikä menee pieleen?
Vuoden 2009 talouskriisin jälkeen Itävalta on tehnyt paljon vääriä asioita, nimittäin "hautaamalla päänsä hiekkaan" eikä halunnut muuttaa mitään. Politiikka ei liiku ollenkaan. Jäämme jälkeen kaikissa sijoituksissa, menetämme yhä enemmän yhteyden emmekä tee mitään. Jos katsot, kuinka monet tunnetut teollisuusyritykset muuttavat tuotantolaitoksensa Itävallasta, huomaat, että kello on jo viisi yli kaksitoista. Ja jos palkattomia työvoimakustannuksia alennetaan sitten 0,1 prosenttia (huom: KFZ Wirtschaftin painetussa painoksessa 11/2015 sanottiin "yksi prosentti", mutta oikea vastaus on "0,1 prosenttia kuten tässä haastattelussa), niin en voi edes hymyillä. Puhumme seitsemästä tai kahdeksasta eurosta työntekijää kohden. Yksikkötyökustannukset, joita noteerataan, kuluttaa rahaa. Ei kenenkään maksaa kansainvälisesti kilpailukykyistä rahaa. ja rakentaa tehdas Bosniaan valmistaaksemme siellä työvoimavaltaisia osia. Sillä ei ole mitään tekemistä voiton maksimoimisen kanssa, olisin halunnut pysyä kokonaan Itävallassa, mutta se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Bosniassa ihmiset ovat varmasti iloisia, kun Remusin kaltainen yritys tulee…
Ihmiset nähdään hyvin eri tavalla Bosniassa, jossa poliitikot yrittävät houkutella yrityksiä. Vaikka rahoitukseen ei ole rahaa, he tekevät parhaansa hallinnollisesti ja tarjoavat asianmukaista apua. Se on vain erilaista arvostusta.

Onko Bosnian ja Itävallan tuotannon välillä laatueroja?
Ei, ehdottomasti ei. Kuten sanoin, valmistamme tällä hetkellä vain työvoimavaltaisia ​​osia Bosniassa. Olemme kouluttaneet työntekijät Bosniassa erittäin hyvin ja he ovat myös erittäin halukkaita oppimaan. Meillä on siellä erittäin ammattitaitoisia työntekijöitä.

Onko tämä vain politiikan epäonnistuminen vai myös jossain määrin muuttavat yritykset syyllisiä sijainnin huomiotta jättämisestä?
No, poliitikkojen on luotava puitteet. Jos nämä eivät enää pidä paikkaansa, sinun on yrittäjänä kannettava seuraukset. Ja jos yksikkötyökustannukset ovat heikentyneet niin massiivisesti Saksaan verrattuna vuodesta 2009, niin se ei ole yrittäjien, vaan pikemminkin poliitikkojen vika. Ja tiedän jo, että Itävallan sijainti ei voi kilpailla Aasian kanssa. Mutta jos en enää pysy Saksan perässä, kota palaa. Ja poliitikot nousevat edelleen seisomaan ja sanovat, että olemme maailmanmestareita ja että olemme niin mahtavia, huomaamatta ajan merkkejä. Tai sitten poliitikot eivät yksinkertaisesti halua tunnistaa heitä – en tiedä.

Vaikuttaako tämä kurjuus Itävaltaan liikepaikkana tulevaisuudessa? Ehkä itävaltalainen on jo liian täynnä?
Olemme jo sen keskellä. Työttömyysaste nousee ja nousee. Mutta eipä se haittaa, otetaan vain muutama velka lisää, sillä ei ole väliä. Joku maksaa sen. Tai sitten ei. Me itävaltalaiset olemme kyllästyneitä ja koulutettu itävaltalainen uskoo, että valtio huolehtii hänestä joka tapauksessa. Jos asiat menevät toisin, hän on yllättynyt. Tämä ei ole hyväksi yhteiskunnalle. Samaan aikaan meiltä puuttuu ammattitaitoisia työntekijöitä, kuten insinöörejä, mekatroniikkainsinöörejä ja hitsaajia.

Onko Itävallasta ollut vaikeampaa löytää hyviä ammattitaitoisia työntekijöitä viimeisen 25 vuoden aikana, vai oliko se ongelma jo 1990-luvulla? Miten tämä voitaisiin korjata?
Se oli ongelma silloinkin. Mutta asiat pahenevat, ja tietysti myös väestökehitys vaikuttaa. Joka tapauksessa voisin palkata heti 50 markkinointihenkilöä ja 100 kirjanpitäjää. Kaupallisten ammattien ja markkinoinnin saralla on loputtomasti väkeä ja meilläkin riittäisi kouluttamattomia työntekijöitä. Mutta pätevistä teknikoista on todellinen pula. Steiermarkin teollisuuden puolelta, jonka osastopäällikkö olen, yritämme saada enemmän tyttöjä teknisiin ammatteihin. Ja onnistumme siinä osittain, mutta en silti mielestäni tarpeeksi. Toisaalta yritämme myös kysyä AHS:n valmistuneilta, haluaisivatko he tehdä oppisopimuskoulutuksen koulun jälkeen, esim. B. haluat työskennellä mekatroniikkainsinöörinä. He hyötyvät yhtäältä lyhennetystä oppisopimuskaudesta ja toisaalta korkeammasta oppisopimuskorvauksesta.

Miten tämä tarjous on vastaanotettu?
Se on edelleen vaikeaa tällä hetkellä, koska olemme vasta aivan alussa. Käymme kouluissa ja esittelemme mallia, mutta tällä hetkellä meillä ei ole tällä tavalla koulutettuja päteviä asiantuntijoita. Heti kun ensimmäiset ovat suorittaneet oppisopimuskoulutuksensa ja voivat siten toimia esimerkkeinä parhaista käytännöistä, se on varmasti helpompaa, koska silloin nuoret puhuvat nuorille. Joten meidän on vain jatkettava työtä, kunnes pallo todella alkaa pyörimään.

Kouluttaako Remus itse myös oppisopimusoppilaita?
Kyllä, tietysti. Tämä saa meidät ymmärtämään, kuinka paljon koulutusjärjestelmämme valitettavasti epäonnistuu. Meillä oli 25 vuotta sitten harjoittelijoillemme koe, jota meidän on nyt täytynyt mukauttaa alemmalle tasolle, jotta se olisi hyväksyttävä. Muuten olisimme olleet vain turhautuneita. Mutta silloin emme kysyneet mitään erittäin vaikeita kysymyksiä. Yhteiskuntamme tulee pyrkiä ja sen tulee pyrkiä siihen, että koulutus on korkein hyvä, eikä säästää sitä. Olemme yhä enemmän jäljessä kansainvälisessä vertailussa. Mitä poliitikot tekevät asialle? Ei mitään. Nukutaan ja katsotaan.

Entä jatkokoulutus yrityksessä?
Pyrimme tarjoamaan jatkokoulutusmahdollisuuksia. Tulevaisuudessa tulee todennäköisesti olemaan niin, että myös joitakin työntekijöille suunnattuja yliopistokoulutuskursseja on tuettava taloudellisesti. Teemme tätä jo jossain määrin työntekijän vastaavalla sitoutumisella yritykseen. Tämä on tietysti mahdollista vain, jos jollain on aikaa tehdä se. Perheisten on vaikea löytää tätä aikaa, mutta nuoremmilla työntekijöillä se on helpompaa.

Tutkimus- ja kehitystyöstä: Remusilla T&K-osasto on edelleen Itävallassa, eikö niin?
Kyllä, meille maahanmuutto tällä alueella ei ole ollenkaan ongelma, mutta se on ongelma yleisesti. Tutkimus ja kehitys on erittäin tärkeää Steiermarkissa, ja sen osuus BKT:sta on neljä prosenttia – erittäin hyvä luku. Paikan kannalta on kuitenkin ongelmallista, jos tuotanto ulkoistetaan. Kun tämä on poissa, myös tutkimus- ja kehitysosasto siirtyy helpommin pois, koska nämä kaksi toimialaa kietoutuvat tiiviisti yhteen. Siksi suuri huoleni on, että menetämme yhä enemmän T&K-osastoja. Emmekä voi elää leikkaamalla toistemme hiuksia.

Palataanpa autoon. Ns. päästöskandaalin jälkeen saksalaismediassa sanotaan, että toimittajat maksavat hinnan. Miten näet sen?
Se ei vaikuta meihin, koska toimitamme urheilupakojärjestelmiä malleihin, joihin se ei vaikuta. Yleisesti ottaen en usko, että toimittajien hintoja voi enää nostaa, sillä he ovat varmasti jo laskeneet äärimmäisen kovasti.

Avainsana sähköliikkuvuus. Tuottaako Remus urheilupakojärjestelmiä 30 vuoden kuluttua?
Olemme kehittäneet äänijärjestelmän sähköajoneuvoihin ja odotamme lisää sähköistä liikkuvuutta. Tällä hetkellä sähköautojen määrä on vielä vaatimaton. Luulen, että viiden-kymmenen vuoden kuluttua tulemme tekemään myös paljon myyntiä sähköajoneuvoilla, mutta bensiini- ja dieselmoottorit eivät katoa maailman teiltä lähiaikoina, koska se ei ole mahdollista puhtaasti logistisesta näkökulmasta. Kymmenen tai 15 vuoden päästä tulee yhteiseloa, mutta kuten asiakkaamme kertovat, bensiinimoottori ei katoa. Siitä huolimatta jatkamme työskentelyä asianmukaisten äänijärjestelmien parissa, mutta emme ensisijaisesti.

Tutkimukset osoittavat, että nuorten kiinnostus autoihin vähenee koko ajan. Onko tälle asiakaskunnalle edes mahdollista myydä urheilupakoputkea?
No, asiat ovat muuttuneet 1990-luvulta, se on aivan selvää, mutta se riippuu myös kohderyhmästä. Erityisesti moottoripyöräalalla on myös keski-ikäisiä, jotka ostavat nyt moottoripyöriä ja päivittävät niitä kaikilla saatavilla olevilla lisävarusteilla, koska heillä ei ollut niihin nuorena varaa. Ja urheilupakoputken vaatimukset ovat muuttuneet 80- ja 90-luvuilta lähtien. Ja mitä tiukemmat lait, eli mitä hiljaisempia ajoneuvojen on oltava, sitä enemmän loppukuluttaja ajattelee kuulevansa jotain. Ajoneuvo liitetään aina ääneen. Se on hyvä meille. Nuorille myytyjen ajoneuvojen määrä on tietysti vähentynyt, se on täysin totta. Mutta prosentuaalisesti kohderyhmässämme mikään ei ole muuttunut. Keski-Euroopan kokonaismäärä on laskenut. Siksi jälkimarkkinointimme keskittyy ensisijaisesti Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Miten Remus pääsee sinne?
Erittäin hyvä. Varsinkin Kiinassa. Nämä markkinat eivät edes tunne eurooppalaisia ​​määräyksiämme. He eivät halua vain ääntä, he haluavat sound plus. Molemmat markkinat ovat meille erittäin hyviä.

Moottoripyörämarkkinoilla on erittäin kilpailua, pakokaasujärjestelmien toimittajia on monia. Tuntuu, että autoja on tarjolla yhä enemmän, varsinkin edullisessa segmentissä. Mikä Remus-strategia tässä on?
Tarjoamme erittäin korkeaa laatua erittäin hyvällä hinnalla, emmekä luovu siitä. Emme tee halpaa junaa. Se ei olisi hyväksi brändille, eikä se olisi liiketoimintamallimme mukaista.

Voiko Remus kasvaa entisestään tulevaisuudessa?
Kyllä, ehdottomasti. Meillä on paljon erittäin hyviä laajentumismahdollisuuksia ja pyrimme tarttumaan niihin askel askeleelta.

Lopuksi haluaisin kysyä, millaisena kuvittelet Remus Sebring Groupin 20 tai 30 vuoden kuluttua. Kuka sitten johtaa yritystä? Heidän lapsensa? Onko sinun vaikea päästää irti?
Lapset ovat olleet yrityksessä pitkään ja tekevät hyvää työtä. En odottanut sen olevan näin sujuvaa. Olemme mieheni kanssa luovuttamassa sitä pala palalta ja jäämme sitten eläkkeelle kun sen aika tulee. Mutta siihen ei liity melankoliaa; pikemminkin hallitsee se suuri ilo, että lapset voivat niin hyvin. Luultavasti se toimii niin hyvin, koska toisaalta jokaisella on oma vastuualue ja päällekkäisyyksiä ei ole ja toisaalta meillä ei ole paineita, minkä vuoksi tämä prosessi voi tapahtua sujuvasti.