Sähköinen liikkuvuus: missä Itävalta tarkalleen ottaen sijaitsee?

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am und aktualisiert am

Tieliikenteen sähköistäminen ja siihen liittyvä autoteollisuuden muutos etenevät hyvin. Mutta missä Itävalta tarkalleen on ja mihin se on menossa? Autoteollisuus tekee tilannekatsauksen. 

Die Elektrifizierung des Straßenverkehrs und damit einhergehend die Transformation der Autoindustrie schreiten munter voran. Aber wo genau steht Österreich und wohin geht die Reise? Die KFZwirtschaft macht eine Bestandsaufnahme. 
Tieliikenteen sähköistäminen ja siihen liittyvä autoteollisuuden muutos etenevät hyvin. Mutta missä Itävalta tarkalleen on ja mihin se on menossa? Autoteollisuus tekee tilannekatsauksen. 

Sähköinen liikkuvuus: missä Itävalta tarkalleen ottaen sijaitsee?

Itävallassa on tänä vuonna rekisteröity yli 17 000 uutta sähköautoa. Se on jo enemmän kuin koko edellisenä vuonna: sähköautoja ostettiin vuonna 2020 yhteensä 15 972. Heinäkuun lopun vertailukauteen verrattuna kasvua oli 195,4 %. Tämä tarkoittaa, että 11,2 prosenttia kaikista uusista rekisteröinneistä on sähkökäyttöisiä autoja. Sähköautojen kokonaismäärä oli 59 289 ajoneuvoa vuoden 2021 ensimmäisen puoliskon lopussa. 

Muuten, eniten uusia rekisteröintejä tänä vuonna tehtiin Ylä-Itävallassa, 3 430 yksikköä, jota seurasivat Ala-Itävalta ja Wien. Burgenland on sähköautojen kärjessä, jossa on tänä vuonna rekisteröity alle 500 uutta ajoneuvoa. 

Automyynnin rinnalla myös latausinfrastruktuuri kasvaa nopeasti: Itävallassa on nyt noin 8 600 julkista latauspistettä. "Tämä asettaa Itävallan Euroopan ylimmän kolmanneksen joukkoon", Andreas Reinhardt sanoo. Itävallan sähköliikenneliiton (BEÖ) uusi puheenjohtaja haluaa edelleen viedä latausinfrastruktuurin laajentamista eteenpäin. Yhdistys edustaa yhdentoista energiayhtiön etuja Itävallassa. "Seuraava tärkeä askel on yksityisten latausmahdollisuuksien nopea laajentaminen kerrostalojen maanalaisissa pysäköintihallissa." 80-90 prosenttia sähköautoista ladataan kotona tai yrityksen parkkipaikalla, jonne ne seisovat pitkään. BEÖ:n pomo näkee "lainsäädäntötoimien tarpeen" tällä alueella: Tammikuusta 2022 lähtien - ei vähiten BEÖ:n ponnistelujen vuoksi - oikeudellisten esteiden pitäisi olla menneisyyttä ja myöhempää asennusta, esimerkiksi älykkään wallbox-latauspisteen asennusta kerrostaloihin, pitäisi yksinkertaistaa merkittävästi. 

"Odotamme täällä yksityisen latauskapasiteetin kasvavan merkittävästi", Reinhardt sanoo. Ilmastotilanteen pahenemisen vuoksi tarvitaan nyt entistä enemmän nopeutta, jotta liikenteen energiasiirtymä onnistuisi yhdessä. "Laajamittainen kenttätesti Linzin asuinkompleksissa osoitti äskettäin erittäin vaikuttavasti, kuinka sopiva sähköauto soveltuu jokapäiväiseen käyttöön. Kuuden kuukauden ajan 51 kotitaloutta vaihtoi polttoautonsa päästöttömään sähköautoon - ja oli innoissaan. Tässä Wienin teknillisen yliopiston tukemassa ja Linz AG:n yhteistyössä yhteistyökumppaneiden kanssa tekemässä sähköisessä kenttätestissä pystyimme saavuttamaan 5 prosentin osuuden ajoneuvoista. ongelmat älykkään lataushallinnan avulla on mahdollista”, BEÖ:n puheenjohtaja sanoo. 

Heimo Aichmaier näkee myös Itävallan oikealla tiellä. Aichmaier on yksi maan johtavista sähköisen liikkuvuuden asiantuntijoista. Hän on työskennellyt aiheen parissa vuodesta 2004, työskennellyt liikenneministeriössä vuosia, johtaa Itävallan Mobile Powerin teollisuusallianssia ja on Smart Mobility Power -yrityksen toimitusjohtaja. Se neuvoo yrityksiä sähköisen liikkuvuuden käyttöönotossa, tekee tutkimuksia ja analyyseja, tarjoaa pätevöitymismittauksia ja erityisohjelmistoja erityistarpeiden määrittämiseen sekä tapahtumakonsepteja. 

Mutta mitkä ovat suurimmat haasteet sähköisen liikkuvuuden edistämisessä? "Latausinfrastruktuuri on korvannut kantaman suurimmana haasteena sähköisen liikkuvuuden toteuttamisessa", Aichmaier sanoo. Hän näkee myös yksityisen sektorin ratkaisevana tekijänä: asuinrakennusten tai autotallien latausjärjestelmien asentamisen epäselvyys johtaisi suureen epävarmuuteen. "Meidän täytyy painaa kaasua", sanoo asiantuntija, joka jakaa yksityisesti vaimonsa kanssa Mazda MX 30:n ja BMW iX3:n. Asiantuntija vaatii myös lainsäätäjää vähentämään monimutkaisuutta ja puolustamaan byrokratian vähentämistä. On ilahduttavaa, että latauspisterekisterissä ei enää tarvitse ilmoittaa vain latauspisteiden osoitetta, vaan myös tiedot teknisestä infrastruktuurista (pistokkeet, suorituskyky jne.) sekä hinnoittelusta ja maksutavasta. 

Itävalta EU-vertailussa

EU:hun verrattuna Itävallalla ei itse asiassa pärjää ollenkaan huonosti, mitä tulee asiaankuuluvaan latausinfrastruktuuriin - myös tieverkoston suhteen. Autonvalmistajien yhdistyksen ACEA:n mukaan tässä maassa on 6,1 latauspistettä jokaista 100 kilometriä kohden. Tämä tekee Itävallasta sijan 5 Euroopassa. Vertailun vuoksi: Latviassa ja Kreikassa, jotka ovat EU:n listan lopussa, on vain 0,2 latauspistettä 100 kilometriä kohden. Tämä tarkoittaa, että joudut ajamaan keskimäärin 500 kilometriä ennen kuin löydät latausaseman. Tietysti Itävallassa on vielä paljon parantamisen varaa: Saksalla on jo 19,4 latauspistettä 100 kilometriä kohden ja Hollannissa edelläkävijänä jopa 47,5. 

Itse asiassa asiantuntijoiden mukaan Itävallassa tarvitaan edelleen paljon toimintaa ja koulutusta: "Kaapeleiden on mentävä sinne, missä autot ovat, eivätkä ne saa olla ylimitoitettuja", Aichmaier sanoo autoteollisuuden haastattelussa. Useimmissa tapauksissa rivit, joita ei todellisuudessa tarvita, valitaan automaattisesti. "Esimerkiksi jos joku rakentaa kymmenen parkkipaikkaa latauspisteineen, hän ei välttämättä tarvitse 11/22 kW kymmenen kertaa. Pääsääntöisesti kaikki kymmenen autoa eivät ole paikalla, usein vain teknisesti vähemmän kuluu eikä niitä aina tarvitse ladata nollasta sataan prosenttiin samaan aikaan", e-mobiiliasiantuntija sanoo. Tässä voit säästää paljon rahaa, koska vastaavia kaapeleita ei aina tarvitse vetää. 
Yleisesti ottaen on tärkeää luoda yksilöllisiä konsepteja ja määrittää tarvittava suorituskyky ja infrastruktuuri. Myös sähköratkaisut muuttuisivat yksilöllisemmiksi ja hajautetuiksi esimerkiksi vuorovaikutuksen kautta aurinkosähköjärjestelmien tai puskurivaraston kanssa. Aichmaierin mukaan täällä on myös avautumassa uusia liiketoiminta-alueita. 

Yleisesti ottaen hän näkee mahdollisuuksia uusille tulonlähteille huolimatta siitä, että hän ymmärtää, että monet korjaamotyöntekijät pelkäävät tulevaisuutta alentuneiden ylläpitokustannusten takia, esimerkiksi sähköautojen öljynvaihdon puutteen vuoksi. Hänen vinkkinsä: "Sinun pitäisi seurata kaapelia ja katsoa, ​​mitä palveluita on saatavilla." Tämä alkaa latausinfrastruktuurin toimittamisesta sen huoltoon, joka voidaan tehdä sähköasentajan kanssa tiimissä. 

Virtalähteestä ei tarvitse huolehtia: "Sähköautot eivät kuormita verkkojamme", Aichmaier sanoo. Yksityisellä sektorilla lataus tapahtuu usein normaalilla virtaliitännällä – ”akkua säästävästi ja verkkoystävällisesti”. Ja muutenkin: Vaikka teoreettisesti kaikki autot vaihdettaisiin yhdellä iskulla, se vaatisi asiantuntijan mukaan vain 20 prosenttia enemmän sähkökapasiteettia. Itse asiassa siirtyminen "plug-in-ajoneuvoihin" etenee vähitellen. Ja niinpä verkkojen laajentaminen on tarpeen vain tietyillä alueilla. Lisäksi monet autot veloitetaan yön yli, missä kapasiteettia joka tapauksessa riittää. 

Se ei petä sähkön takia

BEÖ:n pomo Reinhardt sanoo: "Tällä hetkellä Itävallassa lisätään huomattavasti enemmän tuotantokapasiteettia, kuten tuuli- ja aurinkosähköjärjestelmiä, kuin uusien käyttöön otettujen sähköautojen tarvitsema sähkö." Ja sellaisena se pysyy jonkin aikaa: "Jos korvaamme kaikki noin 5 miljoonaa autoa sähköautoilla, sähkönkulutus kasvaa 18 prosenttia seuraavan 40 vuoden aikana, se on hallittavissa oleva tehtävä." Totta kuitenkin on: "Tarvittava teho – jos kaikki sähkökuljettajat kytkevät autonsa yhtä aikaa illalla – asettavat haasteita sähköverkolle." Reinhardtin mukaan täällä tarvitaan investointeja ja älykkäitä ratkaisuja, jotta monta sähköautoa voidaan ladata yhtä aikaa. "Puhumme kuitenkin 30-40 vuoden ajanjaksosta, jonka aikana verkkoa on laajennettava." Hän ei tietenkään näe tarjontavajeen vaaraa. Energiantoimittajat suorittivat ennakkomaksut hyvissä ajoin ja ovat perustaneet Itävallan laajuisen latauspisteverkoston, jota laajennetaan edelleen. 

Aichmaierin mukaan kantama ei ole enää ongelma. Eikä vain siksi, että akkuteknologiaa on kehitetty edelleen: "Viimeisin aihetta koskeva kyselymme osoitti, että 91 prosenttia työpäivän matkoista on alle 100 kilometriä. Yli kaksi kolmasosaa työpäivinä sähköisesti ajetuista matkoista on jopa alle 50 kilometriä", kertoo Smart Mobility Power -pomo yrityksensä tekemästä tutkimuksesta. Ja jopa viikonloppuisin vain yksi prosentti vastaajista ajaisi yli 300 kilometriä. "Ala-Itävallassa, jossa on yleensä ajettava pitkiä matkoja, keskimääräinen kokonaiskilometrimäärä on noin 60 kilometriä päivässä", Aichmaier sanoo. Kaikki nämä etäisyydet eivät ole ongelma sähköautoille. 

Ja miten markkinat kehittyvät edelleen? BEÖ:n pomo Reinhardt odottaa nopeaa kasvua edelleen: "Olemme liikkuvuuden murroksessa: sähkömoottorit ohittavat dieselmoottorit! Tätä kehitystä ohjaavat erilaiset taloudelliset kannustimet sähköauton hankinnasta yksityisten latauspisteiden edistämiseen. Lisäksi jokapäiväiseen käyttöön soveltuvan mallivalikoiman myötä myös väestön luottamus vaihtoehtoisiin ajomuotoihin kasvaa." Sähköautojen uusien rekisteröintien osalta Itävalta on jo reilusti ilmastotavoitteiden saavuttamiseen perustuvien ennusteiden yläpuolella.